LIIGACUP 2025 ENNAKKO (KuPS, HJK, Ilves)

Veikkausliigaan joukkueet valmistava Liigacup pyörähti käyntiin viime viikonloppuna lauantaina 11.1., kun vielä HJK:n edustuksen lomaillessa Klubi04 otti mittaa Gnistanista.

Onkin aika kääntää katseet tulevaa kautta kohden ja raapustaa, mitä sitä seuroille näin tammikuussa kuuluu näin ulkopuolisen analysoijan silmin.

Tarkoituksena ei ole jorista niitä näitä, vaan nostaa esiin muutamia olennaisia huomioita per joukkue tässä vaiheessa talvea. Kolme joukkuetta päivässä, joten kun Liigacup jatkuu perjantaina ottelulla HJK-Inter, on kaikki joukkueet saatu uunista ulos.

Hyvää valmistavaa kautta kaikille suomifutista seuraaville ja siitä nauttiville!

KuPS
KuPS vetää klassista ylimenokautta. Omat nuoret käynnistelevät koneitaan Jippoa ja MP:tä vastaan pelatuissa treenihöntsissä. Siirtorintamalla on vielä hiljaista, ja kun Veikkausliigan kilpailullinen kauteen valmistava Liigacup kolkuttelee jo ovella, ei hyökkääjiä ole nimeksikään. Kerkeehän sitä tuonnempana.

Kuten viime kausina on nähty, KuPSin kanssa ei tarvitse olla huolissaan. Paitsi pelaajapolkunsa suhteen. Kovimmat ukkelit kyllä ostetaan paperirahalla siinä vaiheessa, kun merkitykselliset pelit häämöttää. Ja kesällä pari lisää, kun europelit lähenee. Aki Riihilahden masinoima Konferenssiliiga on tuonut Suomen mestarille poikkeuksellisen ohimenokaistan eurokentille ja tällä kertaa näistä mahdollisuuksista pääsevät nauttimaan Ari Lahden suojatit.

Ottelumäärän lisääntyessä ja kesällä kahden kilpailun puristuksessa KuPS tarvitsee optimitilanteessa syvyyttä eri tavalla mitä aiempina kausina. Karkea katsanto tämän hetken materiaaliin ja nähdään, että maalivahtiosastoa lukuun ottamatta jokainen osa-alue tarvitsee tukea. Keskikentästä voidaan keskustella, mutta kun Pennasen ja Voutilaisen ei voida olettaa pelaavan ottelusta toiseen, jää Oksasen harteille turhan paljon ilman yhtä isoa kalaa. Samuel Pasanen Lahdesta ja Eemil Tanninen Jipposta olivat KuPSin näköisiä hankintoja ja heistä tulee olemaan paljon iloa, mutta kaikista kovimpiin paikkoihin -06 ja -07 syntyneet ovat vielä liian keposia. Yhtä pitävää pihkatappia tuo huutaa.

Tapahtui pelaajarintamalla mitä tahansa, suurin muutos on silti penkin takana. Kunnioitusta kiistattomalla erinomaisuudellaan kerännyt Jani Honkavaara sai seuraajakseen Ilves-ajaltaan tunnetun Jarkko Wissin. Wissiä voi luonnehtia hyvällä tavalla perinteistä valmennusfilosofiaa kunnioittavana valmentajana, joka ei kuvia kumartele. Maaliodotusarvointoilijat saivat viime vuosikymmenen lopulla nenilleen, kun Wissiä haastettiin Ilveksen viljelemien keskitysten kerryttämästä xG:stä. Tampere Unitedinkin kultavuodet nähnyt Wiss ymmärsi jo tuolloin aivan oikein, ettei jälkeenpäin otteluista lasketut xG:t anna itsessään valmentajalle juuri mitään työkaluja pelin tai harjoittelun kehittämiseen.

KuPS on taloudellisesti turvassa Ari Lahden siipien suojassa. Valmennus on taattua laatua, ja kun syvyyttä saadaan hankittua muutaman täsmähankinnan kera, alkaa KuPS olla valmis kauteen, jolta odotukset ovat tuplamestaruuden jälkeen aiempaa korkeammat.

HJK
KuPSin jälkeen käsittelyyn on luonnollista ottaa HJK, joka seilasi puolisen vuotta pahasti rikkinäisellä kompassilla. Viimeistään näin uuden kauden alla, kun mäet ja sibilat ovat olleet Klubin osalta jo pitkän aikaa taakse jäänyttä elämää, on toiveet kurssin löytymisestä jälleen nähtävissä.

Konferenssiliigan myötä kalenteriin tulleet talviset seikkailut ympäri Eurooppaa ovat käytännössä tehneet HJK:sta läpi vuoden pelaavan ja toimivan organisaation. Maailman pisimmästä kauteen valmistavasta jaksosta on vain muisto ja toiminta muistuttaa tänä päivänä eurooppalaista huippujalkapalloa ja sen vaatimuksia. Muutos on ilmiselvästi ollut iso, mikä on aiheuttanut omat lieveilmiönsä. Viime kaudenalun leirityksistä ja harjoitusotteluista muodostui huvituksen aihe samalla kun ihmeteltiin, mitä kaikkea Turkish Airlinesin kanssa solmitut sopimukset pitivätkään sisällään. Samojen virheiden toistaminen olisi typerää, joten on helppo ennustaa, että noin tuplabudjetilla seuraavaan nähden kauteen lähtevä HJK on viime kautta valmiimpi, kun kausi virallisesti avataan.

Paljon puhutaan, ja syystä, keskiakselista ja sen tärkeydestä. Siinä missä menneen kauden keskustan pelaajat olivat puolikuntoisia tai oikeita palasia ei vain tahtonut löytyä, niin jo nyt puolustuksen keskusta huokuu laatua. Daniel O'Shaugnessy, joka oli hämmentävän pelivalmis tullessaan seuraan kesken viime kauden, saa vierelleen Georgios Antzoulasista ja/tai Ville Tikkasesta luotettavaa suorittamista. Yksi todellinen yllätysnimi toppariosastolle on -06 syntynyt KPV:sta ensisijaisesti Klubi04:n mukaan siirtynyt Arop Ring. Fyysinen, liikkuva ja hyvin eteenpäin puolustava nuorukainen voi hyvinkin kerätä minuutteja myös edustuksen puolelta ja kuten kaikki tiedämme, alle parikymppiset voivat ottaa huimia harppauksia lyhyessäkin ajassa. Uusi entistä laadukkaampi ympäristö auttaa tässä. HJK:n pelaajistoa tarkastellessa keskikentältä puuttuu KuPSin tavoin vahva puolustussuunnan tuki ja turva, minkä myötä myös Lingmanista saataisiin paras irti.

Kuten nähdään, niin toimiston ovi on jo käynyt ja liikennettä tulee kyllä lisää, mutta dominoivan kovalta pelaajamateriaali ei vielä näytä. Oletus kun on, että Klubi sarjan suurimpana taloudellisena mahtina vie ja muut vikisee. Ilmiö on globaali ja sen paineen alla täytyy oppia suoriutumaan tai käy, kuten viime kaudella eräälle töölöläisseuralle. Katseet kääntyvät Toni Korkeakunnakseen, joka oli osaltaan sijaiskärsijänä viime kauden sekoiluissa, mutta nyt on hänen vuoronsa astua lavalle. Jos tulosta ei tule ja peli ei kehity, on valmentajanvaihdos edessä ennemmin kuin myöhemmin. Pelkkä hyvä tulos voi riittää melko pitkälle, mutta pelkkä pelin kehittyminen tuskin. Onnistumisen arviointi jää lopulta seuran pamppujen tehtäväksi, joilla on toivottavasti käytössä muutakin, kuin Wyscoutin data.

Ilves
On turvallista sanoa Ilveksen olleen viime kauden pelillinen mestari. Niin näyttävää peliä kuin mitä tamperelaisseura pelasi, ei olla koskaan aiemmin Veikkausliigassa nähty. Niin subjektiivinen asia kuin pelillisen näyttävyyden arviointi ikinä onkin, ei tästä asiasta tuntunut syntyvän edes väittelyä lukuisia keskusteluja kuulleena ja käyneenä. Joonas Rantanen, Pasi Tuutti, Joni Lehtonen ja Heli Rekimies (ja muut valmennuksen vähemmän näkyvissä olevat henkilöt) ansaitsevat tästä sulat hattuihinsa.

On ironista sanoa, että kausi 2024 saattoi olla Ilvekselle liian hyvä, mutta tupsukorvat saattoi tosiaankin saada liikaa. Viime kausi oli vanhan Tammelan ja Ratinan vuosien jälkeisen uuden Ilveksen ensimmäinen ja strategiset viivat kovimmista sijoista ja tasoista oli piirrelty vasta parin vuoden päähän. Viime kaudelle hankittiin luotettavia sarjassa tasonsa osoittaneita ratsuja nuorten seuraksi ja suojaamaan pannukakulta, jos ensimmäisiä askelia suuremmissa ympyröissä ottavan Joonas Rantasen HJK:n organisaatiossa opitut hienostuneet hybridit olisivat liikaa käytännöllisemmille tamperelaisille. No ei ollu.

Pelasiko Ilves sitten todellakin liian hyvin? Sen kertoo yleisö siinä vaiheessa, jos kausi lähtee keskinkertaisesti liikkeelle. Sen lisäksi, että joukkueen peli oli uskomattoman kaunista, tuskin kellään Veikkausliigaseuralla on koskaan ollut niin montaa eeppistä kotipeliä, kuin mitä Ilveksen viime kausi piti sisällään. Tammelan lehtereillä silminnähden nautittiin.

Keskinkertaisuuden riski on luonnollisesti olemassa, mutta sanottakoon sen olevan pieni. Pelaajapolitiikka näyttää hallitulta ja fiksulta ilman ylimääräistä haihattelua. Toisin sanoen se kuulostaa Miika Takkulalta, joka ansaitsee, valmennuksen tavoin, oman sulkansa urheiluntoimenjohtajan ansioistaan.

Toistaiseksi kiinnostavin muutos pelaajistossa on Juhani Pikkaraisen vaihtuminen 'Serie B-jyrä' Sauli Väisäseen, mikä jo itsessään kertoo, ettei Ilves lähde keikuttamaan venettä liikaa. Jorginhon lähteminen on toistaiseksi hankalimmin paikattava menetys, mutta laadukkaita vaihtoehtoja riittää Ulundusta ja Jukkolasta lähtien. Pelillinen sapluuna pysyy jokseenkin muuttumattomana.

Ilveksen on vaikea nähdä sen kummemmin parantavan viime kaudesta, mutta jo kovan tason ylläpitäminen saattaisi olla mestaruuden tuova suoritus. Valmennuksen ei tarvitse ulosmitata pelillistä potentiaalia kuin kerran per projekti. Loppuaika on hienosäätöä ja virikkeiden syöttämistä, jotta mahdollinen notkahdus on mahdollisimman huomaamaton.

Aapo Mutanen
Vedonlyöjä