LIIGACUP JA VEIKKAUSLIIGA 2026 - ENSIMMÄINEN OSA

Veikkausliigakausi 2026 odottaa aivan nurkan takana, minkä myötä tuntosarvet on aika suunnata kohti kotimaisen jalkapallon kruununjalokiveä. Sarja potkaistaan käyntiin lauantaina 4. huhtikuuta täyden ottelukierroksen voimin.

Joukkueet ovat valmistautuneet tulevaan kauteen tammikuussa pyörähtäneen Liigacupin sekä harjoitusotteluiden voimin. Kuopiolaiset muista poiketen sahasivat talven ympäri Eurooppaa Konferenssiliigassa mainetta niittäen.

Vedonlyöjille talven ottelut poikkeavat sarjakauden koitoksista. Talven pääkilpailun Liigacupin otteluiden tarjonta on vedonlyöntimielessä niukkaa. Kohteita on tarjolla vähän ja panosrajoitukset ovat matalat. Kun kausi alkaa, on kuitenkin oltava valmis. Joukkueiden edesottamuksista ja kehittymisestä on olennaista olla perillä. Huolimatta siitä, että suurin osa joukkueista keskittyy testaamaan ja kokeilemaan talven otteluissa, mahtuu joukkoon myös otteluita, joista saa arvokasta tietoa joukkueiden suoritustasoihin liittyen. Puhumattakaan yksittäisistä pelaajista.

Käyn tässä kahdessa osassa ilmestyvässä kokonaisuudessa läpi jokaisen Veikkausliigajoukkueen Liigacupin otteita xG-lukemien sekä muutaman olennaiseen keskittyvän sanasen kera. Kuten edellä viittasin, suurin osa xG-lukemista on lähes merkityksettömiä, mutta mukana on myös kauden alkurankingeihin vaikuttavia lukemia. Olkoon tämä raapaisu siitä, millaista analyysiä esimerkiksi Veikkausliigavetojen takaa löytyy vedonlyöjä.com-sivustolla. Mainittakoon vielä, että kerätyissä xG-lukemissa ei huomioida mahdollisen punaisen kortin jälkeisiä paikkoja. Myöskään KuPSin kolmea Akatemia-joukkueella pelattua peliä ei ole ilmeisistä syistä mukana.

HJK

16.1. HJK-MIFK 0-1, 2,23-1,06
24.1. Lahti-HJK 2-0, 0,74-0,40
30.1. Inter-HJK 1-3, 0,08-1,27
7.2. HJK-Gnistan 3-1, 2,54-0,63
21.2. HJK-TPS 3-1, 3,02-0,68

Olen aiemmin kritisoinut HJK:ta siitä, että se on tuntunut luottavan liikaa marginaaliseen etumatkaan ja oletukseen siitä, että se pystyy vahvistamaan riittävästi joukkuettaan kesällä tarpeen niin vaatiessa. Kun marginaalit eivät ole olleet puolella ja hankinnat ovat viuhuneet ohi niin oikealta kuin vasemmalta, on lunta tupruttanut sisään viime vuosina. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että rauhassa kasvatellut muskelit on kaivettu vihdoin ja viimein esiin.

Liigan halutuimman, ja luultavasti parhaan, valmentajan Joonas Rantasen ulos ostaminen Ilveksestä oli jo itsessään sellainen liike, että kaikki ymmärsivät Klubin olevan tosissaan. Vaikka Ilveksessä sekä tuloksellisesti että pelillisesti vakuuttavaa jälkeä tehneen Rantasen paluu helsinkiläisseuraan oli lahjoista suurin, saivat myös liigassa tasonsa todistaneiden tähtipelaajien Alfie Cicalen ja Mads Borchersin hankinnat suun muikealle. Kieli poskella voisi todeta, että Klubissa tehdään kaikki juuri toisin kuin vuosi sitten, mikä näyttäisi kilpailullisesti oikein toimivalta strategialta. Kun vahvistetaan, vahvistetaan oikeasti, eikä vain osteta ja laiteta sormia ristiin.

Liigacup on osoittanut, että Rantanen on saanut ajettua pelitapansa vahvoja rakenteita sisään. Kolmen ja neljän alakertaa sujuvasti pelin vaiheesta riippuen käyttävä Rantanen on tuonut kahdella viime kaudella ihastuttaneesta Ilveksestä tuttuja elementtejä helsinkiläisten peliin. Hyökkäyspeli tuottaa suuren maaliodottaman paikkoja ilman, että siitä tulee ennalta arvattavaa. Kaiken lisäksi järkälemäinen Till Cissokho on näyttänyt todelliselta vahvistukselta. Tämä kausi voi hyvinkin olla HJK:n tulevien vuosien dominanssin ensimmäinen luku.

Kysymysmerkki: Loukkaantumiset ovat kiusanneet useita runkopelaajia viime kausina. Vammakierre voi kaataa kovankin joukkueen. Tukipilari: Rantasella on näyttöä toimivasta sapluunasta, johon joukkueen on helppo luottaa.

JARO

24.1. SJK-Jaro 1-2, 1,82-1,20
31.1. Ilves-Jaro 4-2, 2,81-1,00
7.2. Jaro-Oulu 2-6, 1,68-3,06
14.2. Jaro-VPS 1-0, 0,80-1,11
22.2. KuPS Akatemia-Jaro

Viime kausi oli Jarolle menestys. Kun nousijajoukkue onnistuu hankinnoissaan, luo selkeän ja toimivan pelitavan sekä säilyy mukavalla marginaalilla, menisi vielä minkä tahansa muun pyytäminen liiallisuuksiin. Monilla joukkueiden suoritustasoja mittaavilla tahoilla Jaro voi näyttää ylisuorittaneen, eli saaneen liikaa pisteitä suhteessa tilastoista johdettuihin odottamiin nähden, mutta toimiviksi hioutuneilla kokonaisuuksilla näin se yleensä on. Ilmiö kertoo enemmän käytettyjen mittareiden sokeista pisteistä, kuin mitattavan joukkueen ylisuorittamisesta.

Viime kaudesta on jäljellä pietarsaarelaisten harmiksi turhan vähän. Alemman keskikastin joukkueiden elämään kuuluu, että huippuonnistujat ja lupaavimmat nuoret jatkavat joutuin matkaa. Sama koskee yleisemmin suomalaisia seuroja ylipäätään. Miguel Santos, Manasse Kusu, Sergei Eremenko ja Kerfala Cissoko kuuluvat pelaajiin, joille yksi yhteen -korvaajia on mahdoton hankkia. Toisaalta, nyt Norjasta penkin taakse saapunut Jens Karlsson pääsee rakentamaan oman näköisensä paletin ilman viime kauden painolastia.

Länsinaapureista saapuneet Oliver Kasskawon, Jesper Skau ja Mats Pedersen ilmentävät tulevan kauden Jaroa. Joukkueessa on poikkeuksellisen paljon pallollista taitoa. Peli ei rakennu alibisyötöille viereen, vaan uudet tulijat ovat todella puhkoneet linjoja terävillä syötöillä, joihin vain harvat Veikkausliigatasolla pystyvät. Vaakakupin toisella puolella painaa keskustan puolustaminen, mikä oli Liigacupissa keskinkertaista. Putoamista vastaan taistelevalle joukkueelle tämä on hälyttävää. Keskustasta on löydyttävä riittävä määrä nopeutta ja kovuutta, kun kausi alkaa. Ogungbaron rooli tuleekin olemaan merkittävä. Putoaminen on Jaron kohdalla todellinen vaara, jota ei noin vain pallollisella pelillä väistetä. Yksi polttava kysymys on supertalentti Rudi Vikströmin kauppaaminen, joka tuo tullessaan puolisen miljoonaa euroa kassaan. Tuosta rahasta luulisi siivu yhteen keskikentän pihkatappiin liikenevän.

Kysymysmerkki: Keskiakselin pitävyyttä alas päin aiheuttaa huolta. Tukipilari: Pallollisen pelin selkeys ja laatu voivat saada heikkoudet näyttämään toissijaisilta.

OULU

24.1. VPS-Oulu 1-4, 1,15-1,95
31.1. Oulu-SJK 3-0, 2,14-0,93
7.2. Jaro-Oulu 2-6, 1,68-3,06
21.2. Ilves-Oulu 2-2, 1,80-1,28
28.2. Oulu-KuPS Akatemia

Puolen Suomen AC Oulu on jo vuosia tehnyt hurjasti töitä sen eteen, että toiminta lähtisi lentoon ja kilpailullisesti pelattaisiin ihan muista, kuin putoamista vastaan oikeuttavista sijoista. Valtavirrasta poikkeavia ja jälkikäteen selvästi vääriksi osoittautuneita valintoja on tehty viime vuosina paljon. Samalla on hyvä painottaa, että jälkikäteen ennustaminen on yllättävän helppoa. Intohimolla tekevällä suunta on kuitenkin usein voimakkaasti yläviistoon, joten matkan aikana tulevista tyrskyistä ei kannata välittää määräänsä enempää.

AC Oulun vaatimustaso ja mentaliteetti kiteytyy oman pojan Matias Ojalan viime kauden lopussa pelatun matsin pelin jälkeiseen haastatteluun. Oulu oli väistänyt pahimman ja säilyttänyt paikkansa Veikkausliigassa, mutta Ojalaa ei hymyilyttänyt. Säilymisen kun ei pitänyt olla edes vähimmäisvaatimus. Hurja pettymys paistoi kameran linssistä läpi. Tuolla hetkellä sitä ymmärsi, kuinka Oulussa tultaisiin paiskimaan hullun lailla töitä läpi talven. Kun sitoutumisen taso on parasta A-luokkaa, ei kehittyminen rajoitu vain kovan fyysisen ja teknis-taktisen harjoittelun tuotoksiin. Kun jokainen pelaaja sisällyttää mentaalipuolen tekemisen tueksi, syntyy jotain suurempaa. Tätä on ollut aistittavissa Oulun ylpeyden tekemisessä.

Liigacupissa ACO on ollut onnistuja numero yksi. Kasa vakuuttavia esityksiä raikkaalla pelillä lupailee mainiota kauden alkua. Viime kausien harhailuiden jälkeen pelaajapolitiikkaa on selkeytetty. Joukkuetta on vahvistettu parilla takuuvarmalla hankinnalla à la Miguel Santos ja Juha Pirinen. Rasmus Karjalaisen kotiin tuomisen moni otti samoin ilolla vastaan. Ei vain pelillisten avujen vuoksi, vaan myös jatkuvan vaatimustason ylläpidon ansiosta. Kun mukaan lisätään pari kiinnostavaa nuorta suomalaista Alex Lietsan ja Elias Kallion muodossa, on asiat pohjoisessa paremmin kuin kukaan olisi vielä puolisen vuotta sitten uskonut. Konstantinos Bratsoksen haamu leijailee kaukana jossain.

Kysymysmerkki: Jos lataus menee yli ja tekemisestä tulee pakottamista, voi nähty raikkaus kääntyä itseään vastaan. Tukipilari: Ajoissa valmiina ja terveenä ollut joukkue on saanut kerätä yhteisiä treenejä ja pelejä. Tahtotila on äärimmäisen korkea.

INTER

17.1. Gnistan-Inter 0-3, 0,21-2,58
24.1. Inter-MIFK 1-0, 1,36-1,38
30.1. Inter-HJK 1-3, 0,08-1,27
7.2. TPS-Inter 0-3, 0,61-2,51
14.2. Inter-Lahti (Eerikkilässä) 1-0, 1,15-0,70

Vesa Vasaran hyppääminen Jarkko Wissin saappaisiin oli monen sattumuksen summa pari kautta sitten. Sitä, että maailma kaatoi Vasaran Interin syliin, on voitu pitää Turussa onnenpotkuna. Jos Vasaran Honkaa kritisoitiin ajoittain liiallisesta kontrolliin ja ennalta-arvattavuuteen perustuvasta pelaamisesta, erilaisilla tylsän synonyymeillä höystettynä, ei Inter-kausia voi samoilla adjektiiveilla kuvailla. Tämä vahvistaa Vasaran itsensäkin sanomaa siitä itsestäänselvyydestä, että pelitapa on vahvasti pelaajariippuvaista. Olipa kerran Hongassakin Rui Modeston kanssa helppo pelata viihdyttävää vertikaalifutista. Oli miten oli, on Vasara jalostanut pelikirjansa Interissä seuraavalle tasolle. Kun toimiviin rakenteisiin saadaan lisättyä nopeutta ja ennalta-arvaamattomuutta, alkaa peli muistuttaa jalkapalloa Euroopan huipulta.

Liigacupista Inter suoriutui kohtalaisesti. Hassua sanoa näin neljä peliä viidestä ja lohkonsa voittaneesta joukkueesta. Todellisia koetinkiviä ei kuitenkaan ollut MIFK- ja HJK-otteluita enempää, joten hurraahuutoihin ei Turussa ole aihetta. Toisaalta, kun Vasara on jo aikansa Interissä vaikuttanut ja luonut pelille vahvat periaatteet, ei kevään puolikilpailullisiin otteluihin kannata suunnata liikaa huomiota. Pelitapaa hiotaan pelaajien mukaan, mutta kolossaalisia muutoksia ei Interin pelaamisessa ole ollut nähtävissä.

Pelaajapuolella on tapahtunut paljon. Määrällisesti puhutaan hyvin tavanomaisesta liikehdinnästä, mutta joukkueessa tuikkineet Dmitri Legbo, Florian Krebs ja Alex Kouame olivat niin merkittävissä rooleissa, ettei vaikutuksia voi olla huomaamatta. Vastaavia pelaajatyyppejä on mahdoton löytää, mutta tulopuolelta löytyy yhtä kaikki mielenkiintoisia nimiä. VPS:stä hankittu keskikenttäpelaaja, usein verrattain näkymättömäksi jäävä, Prosper Ahiabu on ennen kaikkea pelin mahdollistaja. Hän ei ole näkyvin tai taitavin, mutta pelin toimivuuden kannalta varmasti yksi Vasaran luottoratsuista. Turkin seikkailuiltaan Suomeen palannut Janne-Pekka Laine tuo aimoannoksen laatua syöttötyöskentelyyn, kun taas Liigacupissa väläytellyt laitajuna Henri Salomaa ja vastikään hankittu hyökkääjä Alie Conteh vielä nähtäväksi jäävän verran tehoja hyökkäyspäähän.

Kysymysmerkki: Tehoja ja taitoa lähti hurjasti. Viimeisestä kolmanneksesta voi muodostua ongelma. Tukipilari: Takana on kaksi kautta valettua perustaa, jonka päälle on turvallista rakentaa. Romahtamisvaara on minimaalinen.

ILVES

31.1. Ilves-Jaro 4-2, 2,81-1,00
7.2. VPS-Ilves 1-2, 0,74-2,64
14.2. KuPS-Ilves (Tampereella) 0-1, 0,97-2,23
18.2. Ilves-SJK (Seinäjoella) 3-1, 1,79-1,13
21.2. Ilves-Oulu 2-2, 1,80-1,28

Ylivuotisen Ilves 365-teeman ympärille solmittu jalkapallon ja jääkiekon välinen liitto loi Suomeen urheilukentän jättiläisen. Stadionprojektin maaliin saattamisen ja merkittävien kilpailupuolen panostusten jälkeen ruvettiin puhumaan lähinnä aikataulusta, jolla Veikkausliigan mestaruuspyttyä tuotaisiin Tampereelle. Joonas Rantasen eeppinen seksifutis ei ihastuttanut vain yleisöä, vaan siitä nauttivat silminnähden myös pelaajat. Tupsukorvien mestaruus jäi menneellä kaudella vain karvan päähän. Katseet olivat jo kääntymässä kohti tulevaa valmistavaa kautta, kun marraskuun viimeisenä sunnuntaina 30.11. ilvesläisten maailma pysähtyi. HJK oli ostanut Rantasen ulos kesken sopimuskauden. Realiteetit iskivät vasten kasvoja.

Valmennuksesta jo pitkältä ajalta tuttu mies Joni Lehtonen otti ohjat. Tiputus Rantasesta oli melkoinen, näin ajateltiin ja aivan syystä. Optimistisimmat näkivät Rantasen perinnön tuovan turvaa, kun taas toinen puoli oli valmis hautaamaan kaiken viime kausina rakennetun. Lehtonen kommentoi ennen Liigacupin alkua, ettei pelin periaatteita olisi syytä lähteä rukkaamaan tarvittavaa enempää. Lehtosen sanat Rantasen perustalle jatkamisesta ovat vahvistuneet Liigacupin myötä samalla, kun viimeisetkin huolen rippeet Ilveksen vapaapudotuksesta ovat hälventyneet. Peli on näyttänyt tutun rullaavalta ja uudet tulijat näyttävät istuvan hyvin sapluunaan. On kuitenkin ehdottoman huomioitavaa, että lähes jokainen otteluista on pelattu tavalla tai toisella rikkinäistä vastustajaa vastaan. Ei Ilves silti mihinkään ole romahtamassa.

Lähtijöistä merkittävimpiä ovat Marius Söderbäck ja Oiva Jukkola, jotka molemmat olivat iso osa boksiin murtautumista ja linjan väleissä vauhdilla pelaamista. Ilveksen voi nähdä tyytyvän rooliinsa hankkiessaan Stanislav Baranovin ja jo kesken viime kauden tulleen Jesse Kilon kaltaisia nuoria suomalaislupauksia, joten pelin tason tippuminen on selviä. Viime kaudella vähälle vastuulle jäänyt Andre Raymond on väläytellyt Liigacupissa osaamistaan ja hän voikin astua, jos nyt ei molempiin, niin ainakin toiseen Jukkolan jättämistä saappaista. Myös puolustukseen Gnistanista hankittu Oliver Petterson tulee ottamaan roolia ja paikkaamaan Aapo Mäenpäätä.

Kysymysmerkki: Kun peli perustuu Rantasen perinnölle, kuinka kauden edetessä ilmeneviin ongelmiin kyetään reagoimaan? Tukipilari: Joukkueen ytimen muodostava kokenut kaarti tuntee menestymisen reseptin.

GNISTAN

17.1. Gnistan-Inter 0-3, 0,21-2,58
30.1. Gnistan-MIFK 2-2, 1,74-1,86
7.2. HJK-Gnistan 3-1, 2,54-0,63
14.2. TPS-Gnistan 0-2, 0,87-2,24
22.2. Gnistan-Lahti 0-0, 0,56-1,49

Gnistan on kiinnostava ja tunteita herättävä joukkue. Se on brändännyt itsensä vahvasti työteliääksi kaupunginosajoukkueeksi, joka syö nauloja aamupalaksi ja prässää kirkkaissa valoissa viihtyvät joukkueet tohjoksi. Stadionin palaminen poroksi sattui, kenenkäs muun, kuin Kipinän taakaksi.

Samalla joukkuetta rahoitetaan joukkueen imagoon nähden varsin avokätisesti. Ei Roman Eremenko nälkäpalkalla joukkueessa pelaa. Samoin Jukka Raitala, Juhani Ojala, Evgeniy Bashrikov ja Tim Väyrynen ovat nostaneet seuralta ihka oikeaa palkkaa. Kun katsomossa pyörii Ville Gallen kaltaisia hahmoja ottelusta toiseen Lauri Markkasen vierailuista puhumattakaan, ei ole ihme, että seuran kiinnostaa. Samoin päävalmentaja Jussi Leppälahden sutkautukset ovat omiaan tuomaan seuraa ihmisten huulille.

Liigacupiin Gnistan lähestyi puhtaasti treenimielessä. Juniori-ikäisille pelaajille annettiin runsaasti vastuuta. Valinta oli osittain loukkaantumisten, osittain pelaajiston keskeneräisyyden sanelemaa. Altavastaajan asemassa joukkue pääsi harjoittelemaan puolustamista huomattavasti pallollista toimintaa enemmän. 4-4-2-muodossa vastaan ottanut blokki joutui painumaan usein nähtyä matalampaan, vaikka myös prässiä väläyteltiin tilanteen niin salliessa.

Pelaajisto on kokenut muutamia merkittäviä muutoksia. Jukka Raitalan lopettaminen jättää ennen kaikkea johtajuusvajeen, kun taas Saku Heiskasen ja Oliver Pettersonin loikat pykälää kovempiin KuPSiin ja Ilvekseen tuntuvat pelillisesti enemmän. Tim Väyrynen on tunnetuista nimistä helpoiten korvattava. Tulospuolelta täytyy nostaa esiin kaksi hyvin Gnistanin näköistä pelaajaa: Toppari Ayo Obileye ja hyökkääjä Adeleke Akinyemi. Raskastekoinen topparipelote sekä todella suoraviivainen ysipaikan pelaaja eivät hankittuina pelaajaprofiileina yllätä. Roman sai veljensä Sergei Eremenkon seurakseen keskikenttää kapellimestaroimaan ja tarttuipa pääkaupunkiseuran kasvattajaseuroista lupaavat Adam Jouhi ja Otto Hannulakin haaviin, joista toisen uskoisin runttaavan itsensä avaukseen.

Gnistan on siitä ikävän todennäköinen keskikastin joukkue, että loppukaudesta saattaa muodostua jälleen pannukakku. Merkityksettömien pelien putkea syksyn pimeinä iltoina halutaan Oulunkylässä varmasti välttää, eikä tällä tarkoiteta valahtamista putoamistaistoon. Mitalitaistoon toisaalta vaadittaisiin aivan ylärekisterin suoritus.

Kysymysmerkki: Bashkirov ja Roman Eremenko eivät ole enää nuoria poikasia, mutta keskustan pelaajina heidän merkityksensä on suuri. Kuinka joukkue mukautuu otteluihin, joissa herrat eivät ole mukana? Tukipilari: Leppälahden alaisuudessa joukkue voi luottaa, että pelisuunnitelma on vähintään yhtä hyvä kuin vastustajalla. Tunne hyvin tehdystä työstä kantaa.