LIIGACUP JA VEIKKAUSLIIGA 2026 - TOINEN OSA

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin puolet tulevan kauden Veikkausliigajoukkueista. Ensimmäisen osan johdannossa käydään muutamalla sanalla läpi Liigacupin merkityksestä Veikkausliigaan vedonlyöntimielessä valmistautuville sekä esimerkiksi kerättyjen xG-lukemien käyttökelpoisuudesta.

Seuraavassa loput kuusi joukkuetta.

LAHTI

24.1. Lahti-HJK 2-0, 0,74-0,40
31.1. Lahti-TPS 5-1, 2,27-0,85
14.2. Inter-Lahti (Eerikkilässä) 1-0, 1,15-0,70
22.2. Gnistan-Lahti 0-0, 0,56-1,49
5.3. MIFK-Lahti 4-0, 2,09-1,65

Lahtea voi hyvällä omalla tunnolla pitää nousijoista sinä vahvempana. Lahti oli TPS:ää selvästi pykälän vahvempi viime kauden Ykkösliigassa ja ansaitsi suoran nousunsa. Lahdessa on siirrytty viime vuosina Ilir Zenelin AAA (aloite, aggressio, alistus)-henkisestä futiksesta kohti akateemisempaa portugalilaisjohtoista jalkapalloa, mikä on osoittautunut toimivaksi konseptiksi. Ricardo Duartea seurannut Goncalo Pereira on valmentaja, joka omien sanojensa mukaan arvostaa pallonhallintaa, mikä on näkynyt tavassa pelata.

Viime kaudella Lahti murskasi vastustajiaan vahvalla alakerralla ja strukturoidulla pallonhallinnalla. Otso Koskinen tuikki ylöspäin kirkkaimmin, mutta hyökkäyspelaamisen onni oli useiden pelaajien riittävä onnistuminen. Nousijalle totutusti vaihtuvuus on ollut suurta. Viime kauden avauksen pelaajista tulevan kauden parhaaseen yksitoistikkoon piirtyy ehkäpä neljän pelaajan nimi. Yksikään osasto ei ole säilynyt ennallaan. Joukkue on vahvistanut rivejään laajasti, mutta yhtään todistettua huippuvahvistusta ei ole naarattu. Erik Anderssonista voi hyvin tällainen kuoriutua, mutta pelatut minuutit ovat toistaiseksi vähäiset.

Liigacup osoitti, että Lahti jatkaa Pereiran alla viime kauden periaatteilla. Pelissä on selkeä rakenne, mikä näkyy usein 4-1-2-3-muotona pallollisessa ja mukautuvana 4-1-4-1-muotona pallottomassa vaiheessa. Pallosta pidetään huolta eikä peliä edistetä pakottaen. Liigacupin viimeinen ottelu saarelaisia vastaan, jossa pelattiin jo lähelle liiga-avausta muistuttavilla kokoonpanoilla, paljasti kenties lahtelaisten suurimman heikkouden: joukkue huutaa kliinistä ysipaikan maalinsylkijää.

Kysymysmerkki: Tarjoilu kyllä pelaa, mutta kuka iskee maalit? Tukipilari: Pelipaikoista kilpailua on mukavasti. Kun pelissä on selvät periaatteet, voi kokoonpanoon valita huoletta parhaassa formissa olevat pelaajat.

MIFK

16.1. HJK-MIFK 0-1, 2,23-1,06
24.1. Inter-MIFK 1-0, 1,36-1,38
30.1. Gnistan-MIFK 2-2, 1,74-1,86
11.2. MIFK-TPS 1-1, 1,36-0,72
5.3. MIFK-Lahti 4-0, 2,09-1,65

Maarianhaminassa on totuttu voimakkaaseen kausien väliseen vaihtuvuuteen. Pelaajaliikennettä on nähty totutusti niin Suomen kuin Ruotsin mantereelta, etelän arpoja unohtamatta. Onkin virkistävää todeta, että tulevasta kaudesta näyttäisi muodostuvan joukkueelle selkeä jatkumo edellisestä. Eikä ollenkaan huono sellainen.

Saarelaiset osoittivat Liigacupissa ennen kaikkea valmiutta. Viime kauden hyvää työtään jatkava valmentaja Gary Williams kommentoi ennen ensimmäistä Liigacupin ottelua tammikuussa joukkueen haluavan kehittää peliään aktiivisempaan ja päättäväisempään suuntaan niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä. Kuulostaa jokakeväiseltä jargonilta, mutta Williamsin sanoissa piilee totuus. Kun jo tehdyn työn päälle päästään jalostamaan, on pelin eri osa-alueita mahdollista kehittää hienojakoisempiin palasiin, mikä näkyy katsojille aktiivisuutena ja päättäväisyytenä. Siis parempana pelaamisena.

Viime kesänä Wiklöf Holding Areenalle uusittu tekonurmi toimii osaltaan mahdollistajana IFK:n jalostetulle pelitavalle. Läpi Liigacupin nähty 4-timantti-2-muotoon paperille piirtynyt pelitapa perustuu aiempaa enemmän pallolla pelaamiseen. Pelaajatyypit mahdollistavat keskustan rotaation, mikä vaikeuttaa vastustajan merkkauspeliä, kun esimerkiksi Dosis-Heyden-kaksikko voi pelata pohjaparina Huttusen ja Dahlströmin täyttäessä neliön ylemmät paikat. Joukkue puolustaa samaisella, pelin vaateen mukaisella, 4-3-1-2-muodolla.

Joukkueesta lähti muutamia vastuuta mukavasti saaneita liigatason pelureita, kuten Daniel Enqvist, Emanuel Okereke, Tehe Olawale ja Hugo Cardoso. Todellisia paikattavia ei kuitenkaan poistunut kuin kaksi: Keskustan rytmittäjä Niilo Kujasalo ja liigan parhaimmistoon kuulunut hyökkääjä Cody Davis. Liigacupissa kutospaikalla ihastuttanut Nikolaos Dosis sekä viime torstaina Lahtea vastaan sekä jalalla että päällä kliinisesti viimeistellyt Luke Pearce yhdessä Adam Larssonin kanssa vaikuttavat päteviltä korvaajilta. Tulleista nuorista osa lyö myös varmasti läpi.

Kysymysmerkki: Pelaavan toppariparin löytymisen kanssa riittää vielä jumpattavaa. Tukipilari: Joukkueen kokoaminen näyttää onnistuneen. Saarelaiset ovat valmiita heti kauden alusta .

SJK

24.1. SJK-Jaro 1-2, 1,82-1,20
31.1. Oulu-SJK 3-0, 2,14-0,93
7.2. SJK-KuPS Akatemia
18.2. Ilves-SJK (Seinäjoella) 3-1, 1,79-1,13
21.2. SJK-VPS 0-6, 0,82-2,67

Raimo Sarajärvi on ihastuttanut ja kovasti tekevälle luontaisesti myös vihastuttanut ihmisiä suomifutiksen ympärillä jo tovin. Yhdestä asiasta voidaan kuitenkin olla yhtä mieltä: Kotimaisen jalkapallon vaatimustaso olosuhteista oheistoimintaan ja pelaajakasvatuksesta kilpailulliseen puoleen on kasvanut. SJK:n pelaajapolku on suomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellinen. Ryminällä Veikkausliigan huipulle ajetun SJK matka on syönyt rahaa, mutta nyt toiminta näyttää kypsyneen tasolle, jossa kierroksia on mahdollista myös laskea ilman perustan pettämistä.

Liikkeet siirtomarkkinoilla näyttävät suunnitellun strategisilta. Vähälle vastuulle jäävät poistuivat luonnollista tietä samalla, kun pari kovempaa talenttia ottivat seuraavan stepin urallaan. Babacar Fati ja Lauri Laine etupäässä. Rasmus Karjalainen ei mielestäni päässyt koskaan täyteen kukoistukseensa Seinäjoella. Itseltään ja muilta paljon vaativan Karjalaisen roolia ei saatu syystä tai toisesta taottua riittävän vahvaksi, jotta Rassesta olisi saatu kaikki irti. Ei hän huonosti pelannut, mistä kertovat tehotkin, mutta oululaisen lähtö ei osu niin pahasti, kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Tulijoista mielenkiintoisimpia nimiä ovat Aapo Boström ja Albin Björkskog. Hyvän tatsin palloon omaavasta Boström voi nousta tärkeään pallolliseen rooliin yhdessä Arsalon kanssa, kun taas Björkskog on parhaimmillaan oikealta laidalta haastaessaan.

Ruotsiin seuraavalle tasolle hypänneen Stevie Grieven tilalle löytyi Suomea ristiin rastiin matkaava kaikkien tuntema pragmaatikko Jarkko Wiss. KuPSissa voittamisen jalon taidon tuntemisen osoittanut Wiss osaa myös kasvattaa pelaajia. Jos viime kaudella Wissin tehtävänä oli rakentaa huippupelaajista mestaruuteen pystyvä kokonaisuus, niin nyt missiona on koulia nuorista intensiivinen yksilöitä kasvattava nippu. Jos penkin takana olisi lähes kuka tahansa muu kuin Jarkko Wiss, olisin Liigacupin saldosta enemmän kuin huolissani. Tampereen mies laittaa kuitenkin pelin kuntoon vaikka viikossa, joten aikaa on edelleen ruhtinaallisesti.

Kysymysmerkki: Hyökkäyspeli lepää liikaa Kasper Paanasen harteilla. Onnistujia tarvitaan muiltakin. Tukipilari: Jarkko Wiss. Jos kausi lähtee sivuraiteille, löytyy työkalupakista välineet repiä riittävä tulos.

VPS

24.1. VPS-Oulu 1-4, 1,15-1,95
31.1. KuPS-VPS 3-1, 2,98-1,04
7.2. VPS-Ilves 1-2, 0,74-2,64
14.2. Jaro-VPS 1-0, 0,80-1,11
21.2. SJK-VPS 0-6, 0,82-2,67

Jussi Nuorelan ote Vepsusta pitää. Veikkausliigan oma Gian Piero Gasperini on luonut VPS:lle omintakeisen pelitavan, joka jo itsessään luo kilpailuetua. Jos pystyt pelaamaan peliä muista riittävän poikkeavalla tavalla, kääntyy vastustajien puuttuva kokemus tällaisesta peleistä sinun eduksesi. Jalkapallojoukkueet elävät usein maksimissaan muutaman vuoden sykleissä, mutta Nuorelan VPS:stä tunnutaan luovan Vaasaan jotain pysyvämpää. Mitä sitä toimivaa systeemiä lähteä rikkomaan.

Valtavan vaihtuvuuden pelaajistossa kokenut VPS tulee olemaan mielenkiintoinen seurattava. Nuorela kommentoi Liigacupin päättänyttä SJK-ottelua edeltäneitä huonoja tuloksia sillä, kuinka joukkue on käyttänyt kilpailua lähinnä yksilöiden valmistamiseen, koska joukkueen rakentaminen on ollut pahasti vaiheessa. Paria tuntia myöhemmin taskussa oli 6-0-voitto seinäjokilaisista, joka sekin kertoi omaa lukua joukkueen esitysten hajonnasta. Pelin yleiset periaatteet näyttävät pysyvän Vaasassa vahvoina: Prässiä käynnistellään ylhäältä saakka ja alakerrassa ei ole tarkoitus harjoittaa joga bonitoa.

Seurasta poistuneiden lista on pitkä kuin nälkävuosi. Vuotanut maalivahtiosasto poistui kokonaan, seuralegenda Jesper Engström lopetti, Pedro Justiniano häipyi Italiaan, Prosper Ahiabu kaapattiin Interiin ja Alfie Cicale yhdessä Mads Borchersin kanssa jatkavat uraansa HJK:ssa. Maissa Fallkin häipyi kauas itään. Mitat täyttäviä korvaajia on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Emmanuel Okereken, Kevin Kouassivi-Benissanin ja Simon Lindholmin kaltaiset nimet tulevat kyllä löytymään usein avauksesta, mutta vasta viimeisimmät tulijat Paulo Lima ja Jabir Abdihakim Ali saattavat olla vastaukset laatuvajeeseen.

Kysymysmerkki: Jos ulkomaan hankinnat osoittautuvat keskinkertaisiksi, voi kaudesta muodostua hankala. Tukipilari: Jussi Nuorelan luoma pelisysteemi luo itsessään kilpailuetua.

KUPS

31.1. KuPS-VPS 3-1, 2,98-1,04
7.2. SJK-KuPS Akatemia
14.2. KuPS-Ilves 0-1, 0,97-2,23
22.2. KuPS Akatemia-Jaro
28.2. Oulu-KuPS Akatemia

Nappikauden pelanneen Hallitsevan mestarin tie kohti tulevaan Veikkausliigakautta on ollut poikkeuksellinen. Hyvä että edes Einiä ehdittiin Kuopion torilla kultamitalit kaulassa huudattaa, kun Konferenssiliigan velvollisuudet pitivät ajatukset visusti kilpailullisissa otteluissa lopulta aina helmikuulle saakka. Joukkueen pelatessa historiansa suuriin lukeutuvia otteluita, taustalla myllersi. KuPS hyvästeli Jarkko Wissin lyhytsanaisesti seuran verkkosivuilla ja kertoi muutamaa viikkoa myöhemmin palkanneensa nuoren Miika Nuutisen penkin taakse. Kun samalla kauden useat onnistuneet tähtipelaajat vaihtoivat maisemaa, oli irvokasta, että kuopiolaiset pelasivat Konferenssiliigassa itsensä helmikuun jatkopeleihin, joihin osallistuttaisiin uuden valmentajan ja keskeneräisen joukkueen voimin.

Lähtijöistä menetyksiksi luettavista kaikki suuntasivat ulkomaille kovempien haasteiden ja lihavamman tilipussin perässä. Ibrahim Cisse ja Samuli Miettinen kuuluivat liigan ykköstoppareihin, Doni Arifi ja Jaakko Oksanen keskikenttäpelaajiin, kun taas Agon Sadiku ja Mohamed Toure jättivät loven hyökkäyspäähän. Käytännössä jokainen osa-alue keventyi parilla vakioavaajalla. Hankittujen listalta nousevat esiin Veikkausliigasta tutut Saku Heiskanen, Valentin Gasc ja Niilo Kujasalo, jotka ovat jo tasonsa sarjassa osoittaneet, mutta mestarijoukkueen kantaviksi voimiksi heistä ei ole. Hyökkäyspäähän hankituista Calbin Kabuyestä ja Gustav Engvallista sen sijaan saattaa olla. Kabuye on väläytellyt aktiivisuuttaan ja haasto-ominaisuuksiaan harjoituskaudella.

Liigacupia voi KuPSin osalta painaa villaisella. Nuutinen keskittyi perusperiaatteidensa sisäänajoon europelien viedessä päähuomion. Oikeastaan
14.2. Pirkkahallissa pelatun KuPS-Ilves-ottelun ensimmäinen puoliaika oli Liigacupin osalta ainoa perin kilpailullinen jakso, kun KuPS avasi identtisellä yksitoistikolla seuraavan viikon Lech Poznan pelin kanssa.

Pitääkö kuopiolaisista sitten olla huolissaan? No ei. Seuran siirtopolitiikkaan kuuluu verrattain myöhään joukkueen lukkoon lyöminen ja jos pelaajalistaa katsoo jo nykyisellään, niin jokaiselta osa-alueelta löytyy useampia tekijämiehiä. Yläloppusarjaan mennään että heilahtaa, vaikka yhtään ukkoa ei enää sisään tuotaisi.

Kysymysmerkki: Valmennus. Miika Nuutinen pystyy eittämättä hurmaamaan pelitaktisen puolen osaamisellaan, mutta näytöt ovat toistaiseksi ohuet. Tukipilari: Joukkueen rakennusta ja menestymismahdollisuuksia tunnutaan epäilevän pre-seasonilla kausi toisensa jälkeen. Seurassa hyväksi todetut toimintamallit tuntuvat kuitenkin niittävän tulosta eikä hermoiluun ole aihetta.

TPS

31.1. Lahti-TPS 5-1, 2,27-0,85
7.2. TPS-Inter 0-3, 0,61-2,51
11.2. MIFK-TPS 1-1, 1,36-0,72
14.2. TPS-Gnistan 0-2, 0,87-2,24
21.2. HJK-TPS 3-1, 3,02-0,68

Nousijajoukkueista toinen, se huonompi. Näin varmasti moni ajattelee heittäen TPS:n suoraan vahvimmaksi putoamisehdokkaaksi. Ja syystä. Palataan kuitenkin hetkeksi menneeseen. TPS oli jahdannut nousua Veikkausliigaa useamman vuoden ajan varsin kovan nimilistan käsittävillä joukkueille. Suoritustasojen perusteella voisi argumentoida, että perinteikkäät raitapaidat olisivat ansainneet nousun vuotta tai paria aiemmin, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. Ennen viime kautta joukkue muutti suuntaa ja näytti lähtevän uuteen muutaman vuoden kestävään projektiin, jossa nousua olisi realistista odottaa ehkäpä vuosina 2026-2028. Kokeneita pelaajia poistui talven aikana rutkasti nuorten esiinmarssin edessä. Ennen Ykkösliigakauden 2025 alkua joukkue keikkui rankingin sijoilla 3-4. Lahti ja EIF olivat pykälää vahvempia ehdokkaita menestymään, eikä Jippo jäänyt pekkaa pahemmaksi.

Kapea rinki ja erittäin aktiivinen pelitapa soveltuivat kuin nenä päähän nuorelle ryhmälle. Palautuminen oli nopeaa ja hyvät tulokset kasvattivat jo valmiiksi silminnähden vahvaa itseluottamusta. Nuoret Aapo Boström, Tuomas Pippola ja Onni Helen löivät itsensä suuren yleisön tietoisuuteen ja lopulta TPS:n Veikkausliigaan, vaikkakin norjalaiset kahmivat Pippolan Turusta jo kesken kauden.

Nyt myös Boström ja Helen on kaupattu ja Pinol pähkäilee, millä ilveellä TPS:n saisi pidettyä korkeimmalla sarjatasolla. Espanjalaisen onneksi muita merkittäviä lähtijöitä ei ole. Maalivahtiongelma ratkaistiin Elmo Henrikssonin hankinnalla. Andy Smithin sylkykupiksi ja Ruotsiin ajautunut Nikolas Talo täyttää Veikkausliigapelaajan kriteerit, samoin Tobias Karkulowski on potentiaalia liigapelaajaksi. Aktiivista ja pallon kanssa terävää Timo Zaalia seurasi kokeneen Matej Hradeckyn hankinta, jonka kokemus voi astua merkittävään rooliin. Tosiasia on kuitenkin se, että TPS:n pelaajaluetteloa selaillessa voisi hyvin luulla selaavansa Ykkösliigan kärkipään joukkueen listaa.

Liigacup oli toisaalta murheellinen näytös, mutta toimi varmasti hyvänä herätyksenä vaatimustasosta ei vain pelaajille, vaan myös seuralle. Ilman lisävahvistuksia kaudesta uhkaa muodostua kärsimysnäytelmä. Liigacupin otteluissa joukkue tukeutui puolustusmuotoon 5-2-3, josta valuttiin ajoittain oman pään matalampaan 5-4-1-blokkiin. Pallollinen vaihe pelattiin läpi pääasiassa 3-2-4-1-muodolla. Realiteetit huomioiden positiivinen transitiopelaaminen tulee näyttelemään suurta roolia hyökätessä.

Kysymysmerkki: Pelaajamateriaalista on saatava irti enemmän kuin kaikki, jotta säilyminen on mahdollista. Tukipilari: Jos Pinol löytää toimivan toppariparin, saattavat he yhdessä Elmo Henrikssonin, Lasse Ikosen ja Matej Hradeckyn kanssa muodostaa alaspäin vahvan keskiakselin, mikä olisi kultaakin kalliimpi putoamisen välttämistä ajatellen.

Hyvää Veikkausliigakauden odotusta kaikille lukijoille!