LIIGACUP 2025 ENNAKKO (SJK, FC Haka, VPS)

SJK
Raimo Sarajärven luomus elää ja voi hyvin. Ulkopuolisille kenties pröystäilynäkin näyttäneitä vuosia aina Kakkosesta Veikkausliigan huipulle on seurannut viisaamman taloudenpidon aika. Edustusjoukkuevetoinen jalkapalloilu on vaihtunut organisaatiovetoiseen toimintaan.

Babacar Fati ilmentää loistavasti ei vain Kerhon mennyttä kautta, vaan koko seuran tämän hetkistä kulttuuria ja sen sisäistä uudistumisen kiertokulkua. Edustusjoukkueen takana, poissa parrasvaloista, jauhaa kone nimeltä SJK Akatemia. Ja tämän Akatemian helmiä Fati on. Jokainen seuravisionääri uneksii tilanteesta, jossa, jos nyt ei omiksi kasvateiksi luettavia, niin nuorista raakileista ammattilaisiksi koulittuja pelaajia, pystytään nostamaan seuran kruununjalokiven avaukseen saakka. Myyminen suoraan Akatemiasta tai rahastaminen edustuksessa onnistumisen jälkeen ovat vastaaviksi onnistumisiksi luettavia asioita nekin.

SJK Akatemiasta yhä vain spesiaalimman tekee se fakta, että kilpajuoksussa suurta ja mahtavaa HJK:ta ja sen Akatemiaa vastaavaa Klubi04:sta vastaan SJK oli se, joka sai vakiinnutettua paikkansa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Trendi oli pitkään se, että Ykkösliigaan (nykyinen Ykkönen) tultiin vain toteamaan, ettei liian ideologista junnufutista pelaamalla yksinkertaisesti voi säilyä käytännön ammattilaissarjassa. SJK Akatemia pelaamista ymmärrettiin muuttaa juuri sen verran, ja höystää juuri tarvittavalla kokemuksella, jotta hissiliike saatiin pysähdytettyä.

Näiden puheiden jälkeen kuka tahansa osaisi arvata, että edustus on joukkueena nuori ja pelifilosofisesti halutaan olla aktiivisia. Kaikki sanovat samaa, mutta moniin muihin eron tekee se, että SJK todella pelaa rohkeaa, luovaa ja pelaajille pelinsisäisiä päätöksiä sysäävää futista. Eli juuri sitä, minkä puutteesta suomifutista on moitittu ties mistä saakka. SJK on tälläkin saralla edelläkävijä, jota ei yksi Jaime Morenon lähtö hetkauta.

FC Haka
Haka ja Tehtaan Kenttä yksi niistä urheiluromanttisesti poikkeuksellisista miljöistä, joissa historian menestyksekkään havinan aistii. Penkkiin istahtaessaan voi jo kuulla itseään monin verroin kokeneempien kaiken nähneiden ja kuulleiden, katsomossa samoilla paikoilla vuosikymmeniä istuneiden, herrasmiesten paalutukset uuden kauden kentällä juoksevista arpalipukkeista.

Britteinsaaria kolunneet ja paikallista jalkapallollista kulttuuriperimää nauttineet ja siihen eittämättä ihastuneet Teemu Tainio ja Andy Smith ovat olleet valmentajavalintoina oikein Hakan näköisiä. Eikä siitä sopivasta jätkämäisyydestä ja suoraviivaisuudesta haittaakaan ole. Attribuutteina ne istuvat mainiosti rajallisilla resursseilla pelaavan joukkueen tekemiseen. Puolustaminen helpommin opetettavissa ja ylipäätään helpompaa kuin hyökkääminen, joka usein vaatii toimiakseen ylikautista suunnittelua, mitä ei kaikissa organisaatioissa pystytä halutussa määrin tekemään.

Viime kausi oli Hakalta peliesitysten suhteen äärimmäisen tasainen. Tämä on intuition vastaista huomioiden niin pelaajistossa tapahtuneet kauden sisäiset muutokset kuin Andy Smithin vetämän mediashown. Kyse voi olla sattumasta tai siitä, että pelitapaa oli verrattain simppeli toteuttaa. Uuden valmentajan ensimmäisellä kaudella yksinkertainen on usein toimivaa, joskaan ei aina niin kaunista.

Pystyykö Pohjois-Irlannista kotoisin oleva valmentaja löytämään peliin uusia tasoja, on suuren kysymysmerkin alla. Valistuneet arvailijat ja irvailijat eivät siihen varmasti usko, mutta Andy Smith yllätti kaikki jo pelkästään jäämällä Valkeakoskelle viime kesäisten ulostulojen jälkeen.

Pelaajisto on toistaiseksi tasapainoisen kapea. Kenties maalivahtiosastoa lukuun ottamatta jokaista osa-aluetta tullaan vahvistamaan kevään mittaan. Mukavana yllätyksenä belgialainen Evangelos Patoulidisin jatkaa koskilaisten ihastuttamista sarjan laadukkaimmalla vasurillaan.

VPS
VPS:n lähihistorian voi jakaa kahteen osaan. Oli Petri Vuorisen aika, jolloin ihmiset näkivät ja kokivat ensimmäistä kertaa mitä tarkoittaa, kun pyritään luomaan korkean maaliodottaman paikkoja. Vuorinen ennakoi tulevaa ja halusi olla ensimmäisessä aallossa mullistamassa peliä. Tarkoitusperät olivat luonnollisesti vain ja ainoastaan hyvät, mutta tiedot uudesta työkalusta osaltaan vajavaiset.

Vettä virtasi parin vuoden edestä. Tuli kausi 2023 ja dirlandat tehtiin tutuksi ympäri Suomen. Oli saapunut vähemmän ideologisen, mutta käytännön tuloksen tekemisen jakso. Vepsulaiset tuskin enää tulevat elämänsä aikana kokemaan toissakauden kaltaista euforiaa, kun Godly Michael koki heinäkuun herätyksen. Loppukausi oli historiaa. Jussi Nuorela aiheutti vastustajilleen päänvaivaa muista poikkeavaa kolmen linjaa peluuttamalla ja tällä tiellä ollaan edelleen. Tämän myöhemmin positiivisia väristyksiä aiheuttavan aikakauden päätös alkaa kuitenkin häämöttää jo.

Tosiasioita ei Vaasassakaan päästä karkuun. Resursseihin nähden poikkeuksellisen menestyksekkään jakson mahdollistaneet nappihankinnat alkavat olla jo sen verran kaukana Vaasasta, ettei heistä enää suuremmin iloa ole. Lisäksi, VPS on ruokaketjussa sen verran alhaalla, että osa joudutaan kohtaamaan jopa vastustajan nutussa tulevalla kaudella. Yksi heistä on jonkinasteiseksi kulttipelaajaksi noussut Evgeniy Bashkirov, joka livahti pääkaupunkiseudun kirkkaisiin valoihin.

Nuorelan luoma vahva pohja on sitä, jota tämän hetken VPS:n kaltainen joukkue eniten kaipaa. Jotain johon tukeutua kollektiivina. Ei sillä, että raitapaidoilla hätää sarjapaikkansa suhteen olisi, mutta kun puhutaan budjetiltaan alemman keskikastin seurasta, joka tulee todennäköisesti kohtaamaan tuloksellisen tiputuksen, on se pieni peikko aina olemassa. Mentaaliset lukot kun ovat monesti niitä vaikeimmin avattavia.

Aapo Mutanen
Vedonlyöjä