OLISITKO VALMIS KATKEAMAAN NÄIHIN VETOIHIN?

HEKTISYYS RIESANA

Vedonlyönti on lukemattomia ulottuvuuksia sisältävä temmellyskenttä. Voitollinen pelaaminen voidaan kuitenkin asettaa kahtien raamien sisäpuolelle. Ensiksi, menestyäkseen täytyy kyetä tavalla tai toisella arvioimaan veikattavan tapahtuman todennäköisyydet tarkemmin kuin mihin tarjolla olevat kertoimet viittaavat. Toiseksi, ilman järjellisiä panoskokoja ja kassanhallintaa voitot jäävät joko minimaalisiksi tai kassasta loppuvat rahat huonon runin eli vetosarjan päätteeksi. Nämä ovat ne kaksi syvälle juntattua vedonlyönnin peruskiveä, joista ei auta lipsua.

Hypätään seuraavalle tasolle ja vedonlyönnin ominaisuuksiin, joista mieleen hyppää ensimmäisenä hektisyys, joka on olennainen osa pelaamista, halusi sitä tai ei. Hektinen ympäristö, mikä pelimaailma usein on, sumentaa kirkasta ajattelua. Otteluita tulee ja menee, kertoimet elävät omaa elämäänsä samalla, kun tiedonmurusia pulpahtelee eri lähteistä. Osa on sukeltanut jopa live-vedonlyönnin äärihektiseen ympäristöön, jossa etuotsalohkon aivokuori (PFC) ei ehdi torppaamaan mielen rakentamia sinänsä loogiselta kuulostavia höpöhöpö-päätelmiä. Vähempikin hengästyttää.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että kertoimia asettavat ja niitä pelaavat tahot painivat samojen ongelmien kanssa. Näkymätön ja äänetön vertaistuki helpottaa sekin.

MARKKINATIETOISUUS ON HYVÄSTÄ

Kun päätöksentekotahti on intensiivistä, on myös nopeasti päätöksiä tuottavista työkaluista apua.

Jos oma vedonlyöntitoiminta on täysin automatisoitua tai äärimmäisen monotonista, on tilanne osaltaan eri. Kun toiminta keskittyy enemmän tutkimiseen ja kehittämiseen, voi ratkaisuja pohtia Pelle Pelottomana omassa rauhassaan ja astua vempeleiden kanssa markkinoille kun siltä tuntuu. Toisaalta, tällöinkin on muistettava, että vedonlyönti on peli, jossa on vastapuoli, kuten vedonlyöntiyhtiöille kertoimia toimittava kolmas osapuoli, vedonlyöntisyndikaatti tai toiset vedonlyöjät. On hyvä olla mahdollisimman tietoinen, kuinka tämä vastapuoli peliä pelaa.

Kerroinvahti on hyvä esimerkki tästä. Vaikka ei itse ns. droppipelaamista, eli laskevassa markkinassa roikkuviin kertoimiin pelaamista tekisikään, on hyvä tietää, mikä on logiikka toiminnan takana. Kun kerroin tippuu riittävästi yhdessä paikkaa, kerää sama merkki peliä sadalla muulla yhtiöllä tuhansien vedonlyöjien lyömänä. Tällaisten ketjujen ymmärtäminen avaa mahdollisuuksia. Oma toiminta on järkevää optimoida muun markkinan tekemiseen.

SINUIKSI VETOJEN KANSSA

Olen käyttänyt kohta kertomaani menetelmää osana pre- sekä live-vedonlyöntiä jo yli viisi vuotta. Evoluutio ei ainakaan toistaiseksi ole pyyhkinyt menetelmää hyödyttömänä, joten ehkä siinä on jotain perää. En käytä sitä aina, mutta menetelmästä on hyötyä, kun päätös täytyy tehdä nopeasti tai jos odotusarvon ja sitä myötä asetettavan panoksen suuruuden kanssa on epävarmuutta.

Menetelmä on simppeli. Yksi kysymys, yksi vastaus. Se kuuluu, olisinko valmis katkeamaan näihin vetoihin?

Ideana on, että jos saisin 10 000 vastaavaa vetoa, niin löisinkö ne ilomielin? Tai jos sattuisi äärimmäisen epätodennäköisen pitkä tappiollinen jakso vedoissa ja häviäisin kassasta vaikkapa 65 %, niin olisinko sinut lyötyjen vetojen kanssa?

Kolikonheitolle saatavaan kertoimeen 2,10 katkeaisin mielelläni. 5 % laskennallisesti idioottivarman tuoton kohteista olisi mahdoton kieltäytyä. Jos sattuisi epätodennäköinen ja vedot menisivät kerta toisensa jälkeen väärin, olisi tilanteen kanssa kuitenkin helppo elää.

Vedonlyönnissä tuottoprosentit ovat spekulatiivisia, minkä vuoksi asia on monimutkaisempi kuin kolikonheittoesimerkissä. Yleisesti voidaan todeta, että mitä suurempi odotusarvo ja pienempi odotusarvon hajonta, sitä parempi kohde on kyseessä. Kyllä-ei-vastaus kysymykseen katkeamisesti polveutuu näistä kahdesta muuttujasta.

TYYNTÄ JA TYRSKYJÄ

Pidin aikoinaan kirjaa hyvältä ja huonolta tuntuvista vedoista. Pienemmän odotusarvon kohteet saattoivat päätyä huonolta tuntuviin vetoihin ja päinvastoin. Fiilis vedon hyvyydestä määritti lokeron.

Vetomäärää en saanut koskaan kasvatettua niin suureksi, että olisin pystynyt tekemään mitään tilastollisesti merkitseviä johtopäätöksiä, mutta yhden merkittävän huomion tein: Hyviksi merkkaamani vedot eivät jääneet vaivaamaan ohi mennessäänkään, kun taas huonoiksi jaotellut vedot jäivät ajoittain kalvamaan. Ratkaisu oli hieman kasvattaa hyvältä tuntuvien ja laskea huonolta tuntuvien vetojen panoksia.

Olisinko valmis katkeamaan-kysymyksessä on kyse pitkälle samasta asiasta. Se on oiva keino varmistua siitä, että mieli pysyy kirkkaana niin tyynellä kuin tyrskyissä, joita molempia vedonlyöjä joutuu uransa aikana loputtomia kertoja kohtaamaan. Ja kirkasta mieltä jos jotain tarvitaan todennäköisyyksien arvioimiseen sekä kassanhallinnan ylläpitämiseen.

Voisin joku kerta kirjoittaa siitä, kuinka mielestäni voittoputkessa ATH:n (all-time high, jolla viitataan pelikassan kaikkien aikojen huippuun) ovia kolkutellessa on perusteltua laskea sisään otettavien vetojen odotusarvoleikkuria ja toisaalta tappioputkessa kasvattaa sitä.

Siihen saakka, veto-onnea!

Aapo Mutanen
Vedonlyöjä