🎯 PELIKOHTEET

Pelikassan koon määrittäminen?

pelikassapalautusprosentti

Vedonlyönnin kaksi kulmakivea

Riippuen vedonlyönnin luonteesta ja pelaajan tavoitteista, pelikassan koon ja sen myötä panosten kokojen määrittäminen joko tärkein tai toiseksi tärkein yksittäinen asia. Tai oikeastaan vähän molempia.

Ilman positiivisen odotusarvon vetoja on sitä epätodennäköisempää voittaa mitä enemmän vetoja kertyy. Ilman muuta yksittäisessä vedossa tai jopa muutaman sadan tai tuhannen vedon sarjassa voittamien on mahdollista puhtaasti tuurilla ja joku voisi sanoa, että tässä se koko vedonlyönnin hauskuus piilee. Edes ihmisen elämä ei ole riittävän pitkä tasoittamaan tuureja, minkä vuoksi on täysin mahdollista, että laskennallisesti voitollinen pelaaja päätyy elämänsä vedoista tappiolle tai toisaalta tappiollinen pelaaja voitolle.

Mitä tulee voitolliseen pelaamiseen, sen todennäköisyyttä laskevat merkittävästi liian suuret panokset suhteessa pelikassaan ja kehnon palautusprosentin vedot. Jos aktiivinen vedonlyöjä pelaa 300 vetoa vuodessa, vetojen keskimääräinen palautusprosentti pyörii 98 %:n tuntumassa ja panostaminen on maltillista, on hän kymmenen vuoden ja 3000 vedon jälkeen voitolla yli 10 %:n todennäköisyydellä. Jos palautusprosentti tiputetaan 96 %:n tasolle, ei voitolla olla enää kuin karkeasti kerran sadasta. Voidaan todeta, että mahdollisimman korkean palautusprosentin löytäminen vedoille on ehdottoman tärkeää.

Siispä positiivisen odotusarvon vetojen lisäksi sopivan kokoisilla panoksilla suhteessa pelikassaan pelaaminen on toinen pelaamisen menestystä parhaiten määrittävä tekijä. Kuvaavassa esimerkissä vedonlyöjä A pelaa 3000 kohdetta. Jokaisen kohteen kerroin on 2,00 ja osuman todennäköisyys 50 %. Jokaiseen kohteeseen panostetaan 0,01 % kulloisestakin pelikassasta. Pelaaja jää 3000 vedon jälkeen keskimäärin omilleen tai häviää minimaalisesti. Aggressiivinen vedonlyöjä B pelaa samat kohteet, mutta panostaa 5 % pelikassastaan. Hän uhkapelaa katkimenemisen kustannuksella ja häviää rahaa 90 %:n todennäköisyydellä. Yksi vedonlyönnin kultaisista säännöistä on pelissä pysymisen ehto. Jotta tämä toteutuu, on pelikassasta löydyttävä rahaa.

Mitä lasketaan pelikassaan?

Panoksen laskeminen yksittäisen prosentin kymmenyksen tai edes prosentin tarkkuudella voi olla kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä, jos pelikassa on määritelty huolimattomasti. Toiselle pelikassa voi tarkoittaa rahamäärää, jonka on valmis häviämään naureskellen, kun taas vakavampi harrastaja on koonnut sivuun suuremman potin. Ammatikseen pelaavat saattavat laskea mukaan kaiken omaisuuden, jonka he ovat valmiita muuttamaan rahaksi ja sijoittamaan tarpeen vaatiessa pelikassaan. Lainaa pelikassan kartuttamiseksi ei tule lähtökohtaisesti ottaa.

Oli miten oli, kun kaksi kaverusta puhuvat pelanneensa 1 %:n pelikassastaan Vimpelin voitolle ja keskusteluun liittyy tuttu, joka mahtailee sijoittaneensa samaan kohteeseen tuplasti enemmän, voi mahtailija olla todellisuudessa vähiten riskeeraava henkilö. Keskustelu palaa pelikassan määrittelyyn.

Omasta historiastani olen huomannut, kuinka riskitasot ovat pudonneet kuin luonnostaan vuosien mittaan. Aloitin pienellä kassalla ja aggressiivisella panostuksella. Myös vähäisellä ammattitaidolla, mutta tätä en vielä silloin ymmärtänyt. Pelikassa heilahteli, mutta en siitä niin välittänyt, koska vedonlyönti oli loppujen lopuksi vain yksi polku muiden seassa. Ja koska pienen kassan kanssa veistellessä pelikassan euroissa mitatun kasvun matematiikkaa olisi ollut vaikea saada toimimaan, oli ikään kuin pakko olla aggressiivinen. Toisaalta viihteenä nyt ja tulevaisuudessa pelaavalle pelikassan kasvattaminen on toissijaista, minkä vuoksi panokset on järkevä pitää maltillisena suhteessa kassaan.

Jokaisen vetoa lyövän on aika ajoin hyvä miettiä, mitä ihan oikeasti voittamalla saavuttaa ja häviämällä menettää. Tätä yhtälöä kun pyörittelee eri suuruisilla summilla, alkaa pian hahmottaa itselleen sopivan pelikassan suuruuden ja panosten koot. Rahan rajahyöty kun ei ole lineaarinen, mutta ei myöskään samanmuotoinen käppyrä meille kaikille.